sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Ärsyyntymisiä

Minähän olen tosi tasainen luonne, joka kuohahtaa hirveän harvoin. On harvoja asioita jotka saa mut tuohtumaan, mutta on ainakin kolme asiaa joista mä saan hillittömän skitsofriikkikohtauksen HETI.

Numero 1.
Tuu vaan neuvomaan mua tai arvostelemaan mun tekemisiä, ilman että olen kysynyt neuvoa/näkemystä. Tästä seuraa mielenvikaista läpändeerusta heti sitten välittömästi. Mulle ei parane tulla kukaan neuvomaan mitään, ellen mä ole erikseen sitä pyydellyt. Saatikka mä en halua kuulla arvosteluja mun tekemisistä. Miten mä hoidan asiat ja sitärataa. Varsinkaan mun kodin sisäpuolella sitä ei kannata mulle tulla sanomaan. Mä hoidan asiat mun tapaan ja taas jos se ei miellytä nikkari on tehnyt kätevän kolon tupaan, josta pääsee sisälle ja ulos. Jos ahdistaa sisätiloissa, suosittelen käyttämään sitä ulosmenoreikää.


Numero 2. Ihmiset jotka ei osaa ajatella asioita kuin yhdeltä kantilta ja ovat aina oikeassa.
Miksi? No. Keskustelua ei saa aikaiseksi. Mistään. Vaikeita. Parempi olla vaan hiljaa ja nyökytellä.



Numero kolme. Ulkonäkö (ja varsinkin paino).
"Oon 17 vee ja painan 45 ja oon 175 cm pitkä, oonko läski!!???"
 No en ees aloita. Ärsyynnyn jo heti. Nuoremmat naiset ja miehet on jo ihan sekaisin kaikesta tästä. Oikeasti. Olihan sitä silloinkin kun itse oli 18. Mutta tommoset rapiat +10 vuotta on tehnyt ajassa todella jotain. Sillonkuin itse terveellisesti "kriiseili" jostain olemattomista hörökorvistaan.. no se oli pientä. Nyt sitten valkaisemaan vaan kaikki hampaita ja kiristelemään ja korjailemaan hirveen nuorena. Se on okei. Ja kun sanotaan että se on okei, eikö silloin tuu jo sellainenpikku vinkki siitä, että et oo hyvä itsenäsi? Mulla ei oo mitään kauneuskirurgiaa vastaan. Vähän ihmettää vaan miten helposti siihen lähdetään ja millä perustein. Ja minkä ikäisenä. Mut nyt siis hirvittelen sitä tosiasiaa kun nuorilla ihmisillä on hyvin paljastavia kuvia itsestään ja he myös vastaanottavat kommentointia, hyvin AVOINTA kommentointia itsestään. Kyllä siinä täytyy olla hyvin jalat maassa tyyppi ettei minäkuva ihan vääristy lopullisesti. Tai elämä mene pelkän sen ulkokuoren tiimellyksessä. Mä puhun tästä asiasta paljon, oon vaan huolissani...


Nyt ammattiärsyyntyjä kuittaa. Kiitti!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kevät tulee! En oo valmis!

Varma kevään merkki on aina helmikuussa ilmestyvät tosipienetmustatmuurahaiset. Kyllä, toi on yhdyssana, koska sanon niin. Ja mä vihaan muurahaisia. Itseasiassa mä pelkään niitä. Mä en niinkään ällöile esimerkiksi hämähäkkejä, mutta muurahaisia..

Kevään koittamisesta on muitakin varmoja merkkejä. Kuten ikkunat on yhtäkkiä paskaiset ja pölyä on ilmassa. Tai siis sen näkee. Se on se valo. Se valo joka saa kaikki muut ihmiset virkoamaan ja tekemään kaikenlaista urakkaa ja hyppimään ilosta "Kevät tulee, ihanaa! On niin paljon virtaa!" Ja minä taas oon "Prepare to die"-meiningillä.

Kolmas varma merkki: Tekee mieli uusia kaikki. Aloitetaan verhoista. Maalataan tai tapetoidaan seiniä. Pitäisköhän maalata muutakin... pitäis muuten hankkia uudet sohvat.. tasot. Itseasiassa seinä pitäis kaataa, HITTO POLTETAAN KOKO TALO ja rakennetaan uusi. Kaikki suunnitelmat tyssää onneksi ennen talonpolttoa rahanpuutteeseen. Ja muutenkaan se talonpoltto ei oo järkevää. Älkää kokeilko kotona.

Mä en postaa nyt oman kämpän sisustusta, koska täällä ei oo sisustusta :D Paitsi noin kahdeksan vuoden ajan keittiönpöydällä on vakiona joku auto/traktori/puimuri. Se on se meidän juttu.