Urhe(ilev)a Minä.

Olen istunut muutaman viikon aikalailla turhanpäiväisessä koulutuksessa.

Tai ei se niin turhanpäiväinen ole, kunhan se kuusi viikkoa olisi tiivistetty edes puoleen, sen se olisi kestänyt ihan hyvin. Nimittäin ihmeteltiin wordin avausmekanismia ja yläoikealla näkyvää viivaa ja neliötä ja mitä kaikkea ne tekee  tunti ja 45 minuuttia. Hiii- taaas- ti. Jokatapauksessa jengi on siellä mukavaa, ja kahvi on hyvää ja sitä on ollut riittävästi kahvitunneilla. Ja kahvinarkkarina se on mulle aina pääasia.

Tänään puhuttiin pesäpallosta, ja urheilusta muutenkin siinä yhden kahvitunnin aikaan. Ja että millaiseksi urheilu on mennyt. Kaikki tehdään joko tosissaan, tai ei mitenkään sitten. Hauskaahan enää ei saa olla. Pitää menestyä.  Pitää vaihtaa lajia, jos ei tuu tuloksia. Vaikkakin se harrastama laji olisikin hauskaa, niin vaihtoon vaan, että tulee oikeanlaista lihasta oikeisiin paikkaan.

Koska lihaksikas on se uusi laiha, on nyt tavoite saada hyvä perse ja oikeenlaiset reidet ja... Pitää tehdä salilla oikeanlaisia täsmäliikkeitä, ei saa juosta, voi tulla vääränmalliset jalat, kannattais vaan vaihtaa. Miksi ihmeessä näin? Eikö pääperiaatteessa nykyään saisi nauttia siitä liikunnasta. Miksi pitää tehdä jotain suoritusta sen takia että näyttää hyvältä? Okei. Joo, tietynlainen boonus ja ilohan se on kun huomaa jotain muutosta kehossa, mutta että kun se tulee pääasiaksi kaikessa, pistää se allekirjoittaneen vaan ärsyyntymään.


Muistakaa nauttia.

Peace.

Easy Extensions - Helppoa hiuspidennystä

Jokunen aika on mennyt edellisestä.. Tää bloggaus on ihan puhtaasti nyt hiusasiaa.


Siis minulla oli hiuskriisi. Hiuksista lähti mittaa leikkauksen yhteydessä vähän turhan paljon. Tosin hiuskunto oli sitä luokkaa, että kaikki se mikä lähti, sai lähteäkkin. Olen kokeillut aikoinani sinettiä, teippiä, klipsuja.. Vaikka ja mitä. Klipsit painoi päätä, sinetit ei tehnyt hyvää hiuslaadulle, eikä teipit pysyneet. Tai teipit pysyi mun hiuksessa, ei siinä jatkohiuksessa.

Anyway, otin yhteyttä tänne, ja kyselin vähän heidän tuotteistaan.  Kyseessä siis effortless Extensions. Kiinnosti aika paljon se seikka miten hiuslaatu kihartuu, ja voiko sitä yleensäkkin kihartaa. Kokeilussa on auburn, bodywave. Eli hieman kiharainen lisäke, joka näin luonnonkiharaan pehkoon paremmin sulautuu.

Tää on kyllä helpoin ratkaisu mihin olen ikinä tutustunut. Vaikkapa hius onkin keinokuitua, se ei juurikaan tunnu sille. Ainoastaan kihartamisen kanssa on haastetta. Vielä tähän päivään asti, ei hius ole kärsinyt, vaikka olenkin sitä harjaillut ja käsitellyt. Alkuun siima painoi päänahkaa, mutta nyt koko systeemi on ilmeisesti hivenen antanut periksi, ja minunkin vesipäähän tää uppoaa tosi hyvin eikä paina mistään.

Yllättävän paljon (!!!) tässä lisäkkeessä on hiusta. Yksi riittää ihan kepeästi, ainakin mun mielestäni. Kahdesta naksahtais jo niska katki...  Ja miten helppoa tää on laittaa ja ottaa pois. Suosittelen sellaisille jotka nopeasti haluaa hiuksiin pituutta ja runsautta, mutta tahtoo olla myös naturelleja eikä jaksa pelata eri shampoiden kanssa ja kokee pidennykset vaivaksi. Tää on helppo!


Tässä tulee oma fleda ilman sitä pidennystä (tai harjausta tai kampausta näemmä)...

 

..ja sitten sen jatkon kanssa tupee näyttäis tälle... 

Mukavan pehmoisenkarvaista sunnuntaita.

Sattuu ja tapahtuu. Varsinkin sattuu

Tässä on ollut kaikkea oiretta. On ollut. Vaikka muille jakaa.  Ja olen hypännyt lääkärissä ja ollut huolissani. Ja olen ilmaissut esiin asian jo aikoja että meillä olisi hometta. Minä olen asunut hometaloissa. Kaksi kertaa. Minulla on jo altistus.


Mutta sitten on tilanteita kun ei tunnu ääni menevän perille. Että kuvittelen. Että kun mulla on ollut masennuskin. Luulet vaan. Tuntuuko että masentaa? Maailman ärsyttävin asia.
Ensinnäkin niille jotka ei ole kokenut masennusta. Masentunut ihminen ei ole mielenvikainen ja vähäjärkinen. Aivot kyllä toimii. Ja toisekseen, pidän itseäni sen verran itseäni kuuntelevana ihmisenä että tunnen kyllä varsinaiset masennusoireet.

No jossain vaiheessa kun tuntui ettei minua kuultu, ymmärretty tai vaan vähäteltiin, löysin itseni Törnävän T10 osastolta siinä vaiheessa kun menin itse tk:n luukulle itkemään ja pyytämään apua. Kun ei jaksa tapella valtavirtaa vastaan.

Vietin osastolla pari viikkoa.

Missään vaiheessa minulla ei ole ollut toimintakyvyn alenemista tai että en jaksaisi. Mutta hei, masennusdiagnoosi minulle tehtiin. Mutta koska enhän minä sille voi mitään, näillä mennään.


Pienen hetken jälkeen kotiintulon jälkeen meillä muuten aloitettiin keittiöremppa. Koska meillä oli hometta.

No asiat sinällään jees. Mutta pään sisällä minulla on suuri viha. Mulla on suuri viha kaikkea kohtaan jotka mua on aliarvioinut. Jotka ei ole kuunnelleet. Jotka vetää aina masennuskortin esiin. Että sillä voidaan pyyhkiä kaikki asiat ohi. Että koitappa nyt vaan ryhdistäytyä ja elää kuin normaalit ihmiset, äläkä kuvittele. Älä puhu tollaisia. Olo on niinkuin olisit pieni lapsi jota vähätellään. Jota ei kuunnella, jonka mielipide tai olemassaolo olisi jotenkin vähempiarvoinen. Koska on ihmisiä jotka tietää kaiken ja sinunkin olosi. Äläpä olleskaan puhu tai sano mitään, kyllä me tiedetään paremmin.

Välillä vaan sattuu.

Karvanhalkaisua

Hiuspäivitykset jatkuu.. Edelleen hiukset tuntuu pahalle. Tai siis ei niin minulta itseltäni. Mä haluan pidemmät. Mutten hankalaa pidennystä. Klipsit painaa ja jos kovasti käyttää nekin kuluttaa hiusta. Teipit ei lähtenyt (omasta) tukasta... Löysin HALO-tyyppisen pidennystekniikan josta innostuin.

PAKKO SAADA!

Ja koska mä ajattelin kokeilla millainen on synteettinen materiaali hiuksissa! Ja se mistä puhuin löytyy täältä.

Karva-allergia!

Mä pakotin miehen leikkaamaan taannoin mun hiuksia. Ota viisi senttiä! Minä opetan (näinniinku entisenä kampaajana). Se ei halunnut. Se menee kuitenkin pilalle. Kuulemma. Ja eikä mee, se on vaan hiusta ja kuinka hankalaa on leikata viisi senttiä pois hiuksista tasaisesti!!??
Note to myself: se on, ei vaan tullut opiskeluajat mieleen silloin... ensimmäisessä tasausleikkauksessa meni varmaan kaksi tuntia.

No anyway. Unohdin mainita ettei kannata ottaa viittä senttiä ihan niskahiuksista koska ne on lyhyemmät kuin sitten päälimmäiset.

Sitten lähti 25cm. Oho. "Leikkaanko toisenkin puolen?"


Mielellään. Kiitos. Ihan hyvää se tietysti teki. Kuivat lähti. Mutta mä en siltikään totu tähän olkapäätähipovaan tukkaan. Mä haluun pidemmät! Mutta en jaksa teippejä, kun ne ei mulla pysy. Tai teipit pysyy mun päässä mutta ei siinä tekotukassa. Ja sinetit kuluttaa muutenkin hentoa karvaa. Ja....

Mulla on karva-allergia. Oman karvan allergia!

Voi hyvät ystävät

Järjestettiin lapselle 9-vuotisjuhla.

Lapsella on ollut hieman ongelmia koulussa, ei tahdo olla kavereita. Muuta kuin serkkutytöt. Opettajan kanssa ollaan palaveerattu ja puhuttu ja tehty toimenpiteitä. Silti, ei oikein irtoa.

Lapsi vei kouluun, innoissaan, kutsukortit. Kun päivä tuli, tietysti jännitys kohosi. Kävi mummoa ja pappaa, kävi serkkutytöt ja poika. Mutta ei muita. Ei niitä koulukavereita. Yhdeltä tuli ilmoitus että oli kipeä, ja sain sillä selitettyä sitten paljolti poissaoloa. Kun nyt on kamalasti kaikkea tauteja liikenteessä... Lapsi huokaili mun sylissä illan. Ei se juurikaan paljoa puhunut. Mietti hiljaa. Ja sanoi hiljaisella äänellä "Ketään muita ei sitten tullut". Ja sitten huokaili. Huokaili vielä sängyssäkin.


Mä voin niin pahoin. Vieläkin. Joka kerta kun mä ajattelen tapahtumaa mä en voi muuta kuin itkeä.



Mitä minä teen?

Ei mitään asiaa.

Piti tarkistaa kuinka pitkää mua on ärsyttänyt kaikki.

Pitkään. Liian pitkään.

Edelleen koettelee. Kaikki. Pitää tehdä jotain. Lisäksi poden yksinäisyyttä. Kts. edellinen päivitys.