Järjestettiin lapselle 9-vuotisjuhla.
Lapsella on ollut hieman ongelmia koulussa, ei tahdo olla kavereita. Muuta kuin serkkutytöt. Opettajan kanssa ollaan palaveerattu ja puhuttu ja tehty toimenpiteitä. Silti, ei oikein irtoa.
Lapsi vei kouluun, innoissaan, kutsukortit. Kun päivä tuli, tietysti jännitys kohosi. Kävi mummoa ja pappaa, kävi serkkutytöt ja poika. Mutta ei muita. Ei niitä koulukavereita. Yhdeltä tuli ilmoitus että oli kipeä, ja sain sillä selitettyä sitten paljolti poissaoloa. Kun nyt on kamalasti kaikkea tauteja liikenteessä... Lapsi huokaili mun sylissä illan. Ei se juurikaan paljoa puhunut. Mietti hiljaa. Ja sanoi hiljaisella äänellä "Ketään muita ei sitten tullut". Ja sitten huokaili. Huokaili vielä sängyssäkin.
Mä voin niin pahoin. Vieläkin. Joka kerta kun mä ajattelen tapahtumaa mä en voi muuta kuin itkeä.
Mitä minä teen?
