Vuosi vaihtui. Taas.

Jostain syystä noin 9 vuoden ajan on vuosi vaihtunut joka kolmen kuukauden välein. En tajua.. No sille siis se tuntuu. Tää alkoi siitä kun lapset alkoi olla elämässä jotenkin mukana. Jännä juttu. Sitä ennen vuodessa ehti tehdä vaikka ja mitä. Nyt näemmä ehtii tehdä viidessä vuodessa sen mitä ennen vuodessa.

Mun esikoinen täyttää tänävuonna yhdeksän. Järkyttävää! Se tarkoittaa sitä että sain lapsen 9 vuotiaana... ? Ei, mä olen että oon nyt ihan hyvässä iässä, ja muutenkin tasapainoisesmpi kuin koskaan aiemmin. Mutta ei nyt pidä ajatella että olen seesteisyyden perikuva ja huoun sellaista sisäistä voimaa ja... Ette voisi olla enemmän väärässä. Hommahan menee niin, että minä tarvitsen draamaa. Minä tarvitsen sitä että elämä on yllätyksellistä ja jännittävää, vaikka ääneen huokailenkin toiveita siitä että olisi joskus tavallista.. Se että on jotain äksöniä pitää myös liikkeessä. Ja mielen virkeänä. Toisaalta on asioita joita varmasti joka ihminen tarvitsee että ne on siinä.

Tänään on ollut poikkeuksellinen päivä:
Ensinnäkin a) Minulla ei ole ollut nälkä! (nyt on maailmanloppu tulossa, tai kuolen kohta, täytyy soittaa päivystykseen, nyt on hätä) Ja b) Mä en oo itkenyt tänään (vielä). Ja joo, jos joku kysyy minä itken JOKA PÄIVÄ. Oikein nössykkää, I know. Saatan itkeä ilosta, surusta, siitä kun lapseni katsoo mua sellaisella rakkaudentäyteisellä ilmellä, siitä kun mies nostaa lapsia syliinsä ja ne könyää sen päällä ja tajuan aina miten arvokasta se on... You know?  Kun jotkut ajattelee että kyynelehtiminen on merkki heikkoudesta, mä näkisin tän toisin. Se on mun juttu, ja se pitää mut kuosissa. Ja sen takia mä jaksan huolehtia ihmisistä..ja mitähn niille kuuluu ja pärjääkö ne ja....... miehen mielestä ärsyttävästikkin.. mutta mä taas pidän sen mun vahvuuslistassa. Tai ominaisuuksistani joista pidän.

Tuosta tulikin mieleen.. Olisi hyvä kirjoittaa lista niistä ominaisuuksista joista pitää, itsessään siis. Ja lukea ne joka aamu ja keskittyä niihin. Koska on väliin hyvä muistaa miten mukava ihminen sitä onkaan ja koska hankalintahan on useimmiten elää itsensä kanssa. Tai ainakin henkilökohtaisesti tappelen itseni kanssa joka halavatun päivä :D Mutta kun on mukava olla itsensä kanssa, pystyy keskittymään myös paremmin muihin ihmisiin.

Tällekkään vuodelle en taaskaan tehnyt sen kummempaa lupausta. Monen vuoden ajan olen ajatellut että joka päivä pitää tehdä jotain mukavaa (vaikka sitten sanoin) jollekkin toiselle. Sillä mennään tänäkin vuonna.
Ekstra"lupauksena" lupaan selvittää paremmin työkuvioita. Että jos jollain siellä on töitä tarjolla... vinkvink


Leppoisaa vuoden ensimmäistä päivää. Maailmanmuutos aloitetaan aina itsestä... Eli, tänään aion valloittaa maailman!