Mä luin tänään. Ei, siis en lukenyt nyt mitään mieltä ylentäviä opuksia vaan lehtiä ja uutisia.
Luin ensin naistenlehdessä jutun jossa puhuttiin miten digikamerat on muuttaneet elämänmallia. Ja nyt luin tämän tutkimuksen, jossa siis kerrotaan fb-kateudesta.
Ja Totta. Muistan vielä ajan jolloin 36 kuvan filmirullan osto oli ihan törsäystä. Eikä tasan voitu tarkastaa millä ilmeellä ollaan, onks tukka hyvin näkyyks kello. Kuvat tuli sellaisena kuin ne oli. Siinä oltiin omimmillaan. Mää nyt oon tän näköinen ja that´s it.
Nykyään otetaan uusiksi kuvia niin kauan että jokainen seurueen väki on suhteellisen tyytyväinen kuvaansa. Silotellaan. Tasotellaan. Luodaan jonkinlaista illuusiotakin. Mä mietin nyt sitä, millätavalla se muuttaa ihmistä ja ihmisen minäkuvakäsitystä. Kun on mahdollisuus retusoida kaikki ikävät asiat kuvasta pois. Riittääkö lopulta mikään? Kun on vääränlainen hymy, otetaan uusi kuva. Tukka huonosti, otetaas uusi kuva..Fotaroidaan kaksi kuppikokoa lisää ja oikeaan käteen hauis. Ja lopulta peilistä näkyy ihan toista mitä kuvissa. Pitääkö se peilikuva korjata siihen mitä kuvissa näkyy? Voisin kuvitella että hieman vaikutusalttiin luonto ei kestä tätä. Kun on pakko olla jotain mitä ei oikeasti ole. Ja miten ympäristö siihen reagoi? Kun haluu kaikki.
Saako sitten lopulta mitään. Muutakuin pahan mielen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti