tiistai 22. tammikuuta 2013

Vattujen kevät. Eikä paljon ees mansikoita.

Tänään ei ole ollut mun päivä. Asiat mitkä vois mennä pieleen, on mennyt pieleen. Ärtymiskynnys on ylitetty. Mä siedän (omasta mielestäni) aika paljon ärsykkeitä ja yritän aina katsella asioita eri perspektiiveistä, mutta aina ei vaan jaksa. Tänään mulla on oikeus mököttää. Ja olla takakireä. Ahdistua. Tuskastua. Ja syyllistää vähän itteeni. Ois pitänyt tietää.

Tänään lisäksi eloon heräsi mun sisäinen kukkahattutäti. Se just liittyy netin ihmeelliseen maailmaan, mutta koska mulla on se kukkahattutäti nyt sisälmyksissäni niin en voi edes avautua siitä. Just tässä netin ihmeellisessä maailmassa.


Mun mieliala on nyt ollut muutenkin surkea koko viikon. Varmaan johtuu vuorovesistä ja kuun liikkeistä. Viimeyönä näin unta että meillä oli miehen kanssa perheyritys. Me toimittiin palkkamurhaajina. Mies ei ees osunut ja tuli pikku riita. "Anna ku äitis näyttää, ei tollalailla..." ja sitten se toinen on "Mene sinä nyt mäkeen, anna mun keskittyä..." Toissayönäkin oli joku samantyyppinen riemukas (not) uni, mutta sitä en muista. Mutta aina kun tollaisia unia näkee, tuntuu kun ois nukkunut tosi huonosti. Ja jos mä nukun huonosti, silloin mulla ON huono päivä. Sitäpaitsi oon syönyt huonosti. Se ei tarkoita nyt sitä että oisin syönyt jotenkin vähän. Ei... kun just päinvastoin. Jotenkin tähän kaikkeen tuskastuneena olen taas iloisesti vetänyt kaikkea, paljon kaikkea ja varsinkin paljon kaikkea jota ei saa syödä. Sekin tekee varmaan osaärtymyksen. Tai siis korjaus; se tekee ärtymystä. Lisäksi mulla on joku kurkkupöpö, on raskas hengittää ja I feel like shit. Niinku kaiken tän "jalkojasärkeekolottaatuntohäiriötäleukaeimeekiiväliinlähteenäkö". Ei paha. Ootan sitä hetkeä että pääsee tosissaan tutkimuksiin. Jos ne tutkisi. Joskus.

Positiivisemmat jutut: Kolme yötä kesään on. Laskin aivan itse äsken.
Mulla on pakattuna bikinit, vaatteet, ja oikeastaan kaikki.. Passi ja matkadokumentit puuttuu. Pitää tulostaa. Ja sitten Seychellit kutsuu. Olen fiilistellyt kovasti kuvien ääressä ja miettinyt kuinka paljon ne kusee todellisuudesta. Toivottavasti positiivisempaan suuntaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti