Seychellit on se paikka Intian Valtamerellä jota kutsutaan paratiisisaareksi. Ja samalla ihan törkeän kalliiksi paikaksi. No, se on totta ja tarua.
Olimme siis omatoimimatkalla. Katseltiin pitkään ja hartaasti majoituspalveluita. Löydettiin aika edullinen mesta, sellainen oma pikku talo, joka sijaitsi isänäperheen talon vieressä. Tosi edulliseksi sen meidän majoituksen teki se tosiasia että lähes vieressä sijaitsi Maya Resort 1500-4000€/yöhintoineen.
Sitten varattiin lennot. Niitäkin oli samalla katseltu, ja päädyttiin kahden vaihdon lentoon. Oli halvimpia mitä löydettiin. Vaihdettiin konetta Saksassa ja Abu Dhabissa. Helsingistä Mahén saarelle kesti matkustusaikaa siis noin 18 tuntia, siis vaihtoineen kaikkineen. Onneksi oli ne vaihdot, niin sai jaloitella edes tovin siinä. Ennen Helsinkiä istuttiin autossa se 5 tuntia.
Anyway, matka oli pitkä, mutta se unohtui aikalailla heti kun pääsi kohteeseen. Siellä oli lämmintä ja vihreää. Niin ja siis lämmintä! Sanoinko että siellä oli lämmin? Nythän siis istun tässä patterin edessä ja katson ulos jossa näkyy lunta, tuiskua ja pakkasta.
Satuttiin tulemaan juuri keskelle trooppista syklonia. Joka oli muuten harvinaisen vahva. Ja siellä ei ollut satanut pariinkymmeneen vuoteen sillätavalla raskaasti kun nyt oli satanut (ja satoi). Mutta se nyt ei haitannut eikä huolettanut juurikaan koska a) matka oli pitkä - väsytti ja b) siellähän oli lämmin! Sellanen +33. Ei paha.
Pari ensimmäistä päivää siellä poijjaat satoikin. Ne päivät käytettiin tehokkaasti nukkumiseen ja lepäämiseen ja käytiinhän me toisena päivänä katsomassa pääkaupungissa Victoriassa pankkiasiat kuntoon (jostain syystä pankkiautomaatti ei halunnut antaa tarpeeksi rahaa). Pääkaupunkiin mentiin linja-autolla. Jos menette linja-autolla niin näin naisena voin varoittaa: Korkeanpaikankammoiset voi ottaa tuplasetin rauhoittavia. Hienot on maisemat. Joo-o. Mutta tiet oli kapeita. Ja mutkaisia. Ja kuskit KekeRosberg goes insane. Ja bussissa ei oo ilmastointeja. Ei välttis myös toimivia tuulilasinpyyhkimiä. Noi kaksi asiaa + ulkona oleva lämpö + noin 58 kappaletta hikoilevaa ihmislihaa sisällä, aiheuttaa väistymättä ikkunoiden huurtumisefektin. Onneksi on aina joku bussiasiakas joka voi rentulla pyyhkiä lasia sisäpuolelta. Aijuu. Ne ei pidä bussin ovia kiinni. Mutkissakaan. Mutta halpaa bussilla liikkuminen on. Se maksoi (aina matka oli minkä pituinen oli) paikallista fyrkkaa vitosen. Joka nyt sitten on euroina.. öö... 28 senttiä ja rapiat. Eli ei mitään. Enkä mä moiti bussikyytiä, ei.. se vaan oli sellanen mieleenpainuva. Vähän niinku ois huvipuistossa.
Jostain luettiin että ostakaa hyvät ihmiset viinipullo jo kentällä, koska siellä se on kallista. Paskat. Tai no, mä en oo viiniekspertti. Ostin tetrapakin viiniä, maksoi 108 rupiaa. Joka taas on noin 6,2€. Paikallisesta supermarketista siis. Ja koska meillähän oli kokkausmahdollisuus siinä meidän bungalowissa, me tehtiin itse safkat. Taas paikalliseen supermarkettiin. Paikallisella supermarketilla tarkoitan peräpökkölän r-kioskin kokoista puljua, jonne on tumpattu kaikkea vähän vaipoista viinaksiin. Ja hintataso ruokatavaroissa on kyllä alle suomen, että se siitä kalleudesta.
TOISAALTA: Jos menet syömään ravintolaan (joita saa joskus jopa etsiä paikkapaikoin saarta) saat varmasti menemään rahaa. Me käytiin kerran raflassa ja monesti otettiin ruoka jostain takeawaypaikasta. Siellä pakki ruokaa maksoi noin 50 rupiaa (noin 3 euroa) ja sait varmasti vatsan täyteen. Maistettiin haitakin. Parempi niin päin. Kuulemma naapurisaaren edustalla oli pyydetty sharkkis, muttei siitä sen enempää, se ei oo siellä enää, syötiin se.
Koska me oltiin ulkona hotelli-illuusioista nähtiin paljon myös paikallista väestöä kun asuittiin käytännöllisesti katsoen keskellä heitä. Valaisevaa sanoisin. Paikallisista muuten taisi olla naisia suurin osa. Suhdeluku on jotain kolmen suhde yhteen. Se muuten näkyi jo busseissa.
Tavattiin muuten sen naapuri-ökyhotellin turvamies rantsussa. Oikein mukava sälli! Puhelias kuin mikä ja tekee musiikkiakin sivutyönään. Kutsui meidät sitten vapaapäivänään päivänvittoon. Kierrettiin taas pääkaupunkia ja käytiin katsastamassa paikan ehkä se "turistirysä" paikka eli Beau Vallon. Jos haluaa seyschellimatkaltaan helppoa ja nopeaa, se vois olla se paikka.
Takaisin paikallisiin: Palkathan siellä paikallisilla ei ole hurjat, parisensataa euroa kuukaudessa. Samalla jutustellessa paikallisten kanssa, saatiin aika paljon tietoa kuinka siellä(kin) paratiisissa asiat oikeasti on. Kyllähän siellä aika paljon ulkomaalaisomisteisia hotelleja on ja käytetään ulkomaalaista työvoimaa, joille muuten maksetaan parempaa liksaa jostain syystä. Joten: Ostettiin tuliaiseksi nimenomaan noita levyjä, niin ainakin tuettiin paikallista.
Matkan loppupäivinä sää suosi. Oli kuuma. Tehtiin muutamia bussiretkiä, katsasteltiin eri biitsejä. Käveltiinkin, mutta siinä kuumuudessa ja olemattomien tienpientareiden tähden bussin kyydissä oleminen tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin bussin kylkeen liiskautuminen.
Jokatapauksessa suosittelen. Ihana paikka. Turkoosi meri, mukava meininki.
Matkailija, muista vastuusi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti