Tein nyt sen mitä olen miettinyt ja pähkäillyt ja miettinyt taas. Mutta kas, kokeillaan. Se on nyt tässä. Blogi. Jossa toivonmukaan voin ja saan purkaa itseäni.
Olen siis reilu 32 vuotias nainen, ja kyllä, siis nainen. Ilman kuvaa ja ääntä vois erehtyä. Tai no kuvastakin saattaa huonoina päivinä luulla muuta. Pieru- ja ronskihuumori jotenkin vaan on mun juttu. Anteeksi jo valmiiksi¨... Niin jaa sarkasmi. Ja näillä eteenpäin on aina menty. Ja ihan pärjätty.
Ei ole tullut vuoden äiti-palkintoa, eikä ole tullut muitakaan huippupalkintoja. Mutta mä olen saanut paljon muuta elämältä, vaikkakin aina ei ole ollut kivaa. Olen sairastanut vaikean masennuksen kaksi kertaa. Ja ilmeisesti se on jonkinlainen taipumus jo, joten elän vähän veitsenterällä aina. Mutta eteenpäin elävän mieli.
Noin kaksi vuotta sitten tein elämäni isoimpia ratkaisuja. Päätin pudottaa painoa. Ei takaporttia. Ja sen tein. Sitä lähti noin 40 kiloa vuodessa. Saatan kirjoitella siitäkin blogiini kunhan pääsen vauhtiin.
Sen jälkeen hivenen yllytyshulluna osallistuin Sini Tarkkisen luotsaamiin pinup.fi kisoihin. Jouduin sen nyt jättämään kesken mutta sain jäädä onneksi tiimiin mukaan, josta olen saanut paljon. Oppinut uusia juttuja, niin itsestäni kuin toisista ihmisistä. Avartanut taas näkökenttää.
Mutta koska mua kutsuu nyt perunateatteri, toivotan teidät tervetulleeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti